Perillä!

Huh! Ensimmäinen työviikko takana ja on kyllä kerenny tapahtua vaikka mitä!

Mie inhoon paikallaan istumista, joten voitte kuvitella, että matkustaminen tänne ei ollu mulle kivointa hommaa. Ensin Onnibussissa 6h ja lentokoneessa vielä 16h😫. Mutta perille selvittiin ehjin nahoin ja täällä ei ole ehtinytkään paljoa istua. 

Meitä vastassa lentokentällä oli odottamassa orpokodin kuljettaja ja kolme lasta. Mietimme molemmat päässämme olivatko nuo meitä vastaan tulleet orpokodin lapsia vai työntekijöitä. Samalla tulimme ensimmäistä kertaa huijatuksi, sillä luulimme paria lentokentän työntekijää orpokodin henkilökunnaksi, kun he kuljettivat matkalaukkumme autolle. Autolla he pyysivät tippiä josta tajusimme etteivät he olleetkaan orpokodilta. Paikalliseen rahayksikköön tottumattomina maksoimme molemmille 50 000 IDR (n. 3,5e). Vasta autossa lapset sanoivat ettei meidän olisi tarvinnut maksaa. Onneksi emme kuitenkaan menettäneet tuon enempää rahaa.😭

Orpokodin huone, jossa viivyimme ensimmäiset 5 yötä, olikin odotettua parempi.

Ensimmäisellä viikolla ollaan pääasiassa koitettu tutustua orpokodin lapsiin. Lapset ovat aivan ihania ja varsinkin pienet lapset helposti lähestyttäviä. Olemmekin lähinnä olleet pienempien lasten kanssa, sillä isommat lapset tulevat koulusta myöhemmin. Olemme siis tällä viikolla tehneet pääasiassa töitä 8-15. Lasten nimien oppiminen on ollu erittäin vaikeaa, sillä heitä on yli 90 ja aluksi ainakin tuntui, että kaikki näyttävät samalta. 

Orpokodilla on nyt myös meidän kanssa samaan aikaan Ruotsista neljä sosionomiopiskelijaa, mutta he eivät tee yhtä pitkiä päiviä kuin me. Lisäksi orpokodilla on vapaaehtoisia myös Walesista: Richard ja Clare, sekä heidän tyttärensä Katie. He ovat asuneet Balilla nyt vuoden ja ovat tiiviisti olleet kehittämässä orpodin toimintaa. Lisäksi orpokodilla käy runsaasti vierailijoita joka päivä paitsi sunnuntaisin. 

Nam!

Toinen typykkä täällä ruudun toisella puolella olen siis minä, Eveliina. Olen 20-vuotias sairaanhoitajaopiskelija ja Camillan kanssa samalta luokalta. Päädyin suoraan lukion jälkeen (puolivahingossa) opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja tällä hetkellä voin sanoa opiskelevani unelma-alaani. 

Viime kesän vietin lapsuuteni kotipaikkakunnalla Rääkkylässä hoiva-avustajan hommia tehden kehitysvammaisten ja vanhusten parissa. Harrastuksiini kuuluu pianon soitto, ja olenkin päässyt opettamaan lapsille sitä. :)

Olin haaveillut jo kauan pääseväni ulkomaille pidemmäksi aikaa, ja kun ensimmäisinä viikkoina kuulin koulussa mahdollisuudesta lähteä tekemään harjoittelua ulkomaille, olin myyty. Halusin lähteä mahdollisimman kauas ja aivan erilaiseen kulttuuriin kuin mitä Suomessa olen tottunut. Balia valittaessa myöskään lämpö ja turkoosi meri eivät haitanneet.😜 

Olen matkustellut aiemmin paljon Euroopassa, mutta kauempana en ole aikaisemmin käynyt. Lähtö Balille jännitti minua todella paljon, mutta en ole koskaan ollut iloisempi valinnastani lähteä tänne. Olen saanut jo tähän mennessä kokea hienoja asioita ja nähdä upeita paikkoja.

Bye Bye Finland!

Just nyt ei harmita olla täällä!😜

💓 :llä Eve