Suomessa!

Aivan uskomatonta, että kaksi kuukautta on mennyt ja ollaan jo takaisin Suomessa. Omasta puolesta täytyy sanoa, että nämä kaksi kuukautta ovat olleet elämäni parhaat kuukaudet! Vaikka matkalla sattui ja tapahtui kaikenlaista, sain kuitenkin nähdä ja kokea niin paljon hienoja asioita matkan aikana, joita en vaihtaisi pois. Näiden kahden kuukauden aikana olen oppinut paljon uudesta maasta, kulttuurista, kielestä, sairaanhoidosta ja ennen kaikkea omasta itsestäni.

Vaikka harjoittelun aikana ei paljon konkreettisia sairaanhoidollisia kädentaitoja tullut tehtyä, uskon kuitenkin oppineeni paljon asioita, joista on hyötyä sairaanhoitajana työskennellessä.

 Eläminen vieraassa kulttuurissa ja vieraalla kielellä toimiminen

Jos tulevaisuudessa joskus työssäni kohtaan ulkomaalaisia, uskon ymmärtäväni hieman paremmin millaista on olla poissa kotoa ja yrittää selviytyä käytännön asioista tavoilla, jotka voivat olla täysin päinvastaiset kotona totuttuihin käytänteisiin. Itsensä ymmärrettäväksi tuominen vieraalla kielellä ei aina ole niin helppoa ja varsinkin jos molemmille osapuolille kommunikointikieli ei ole oma äidinkieli. Mutta ainakin omasta puolesta voi sanoa, että englannin kieli parantui. Tai ainakin uskallus puhua sitä, meni se syteen tai saveen!😆
Myös sen hyväksyminen, että asioita voidaan tehdä monilla eri tavoilla, eikä mikään niistä välttämättä ole oikein tai väärin.

Lasten ja nuorten kanssa työskentely

Aikaisemmissa harjoitteluissa en ole päässyt hoitamaan tai työskentelmään lasten ja nuorten kanssa, joten oli hyvä, että tässä harjoittelussa sitä tuli reilusti. Lasten ja nuorten kanssa on kuitenkin aivan erilaista työskennellä kuin aikuisten kanssa. Ennen tätä harjoittelua en tiennyt minne haluaisin työelämässä suuntautua, mutta nyt vaikuttaa vahvasti siltä, että lapset ovat vieneet sydämeni. 😄 Ei mikään voi piristää huonosti alkanutta päivää niin paljon kuin 3-vuotias nappisilmä juoksemassa kädet avoimena halaamaan!😍

Työn tekeminen

Kuten jo aikaisemmissa postauksissa olemme saattanee mainita, esimerkiksi lastenhoitajat orpokodilla tekevät töitä lähes tauotta. Lomia ei pidetä ja sairaanakin tullaan töihin. Myös esimerkiksi turvamiehet saattoivat tulla iltavuoroon töihin, tehdä yövuoron ja lähteä ehkä seuraavana iltana kotiin. Ja seuraavana päivänä sama toistui. Myös sairaanhoitaja tuli välillä ainoana vapaapäivänään sunnuntaina töihin, jos lapsia oli vakavammin sairaana. Eikä tuolla välitetty, jos itse oli sairas. Töihin tultiin joka tapauksessa. Tässä olisi varmasti paljon parannettavaa ja olisi tärkeää, että he saisivat levätä enemmän. He tekevät työtä kuitenkin täydellä sydämellä, koska välittävät lapsista niin paljon.

Toisista huolehtiminen

Balilaiset ovat ystävällisimpiä ihmisiä, joita olen koskaan tavannut. Tuntemattomia ihmisiä autetaan, vaikka vastapalveluksesta ei olisi tietoa. Jos näytät surulliselta kaupassa, sinulta saatetaan tulla kysymään: "Why don't you smile?". Tai jos näytät eksyneeltä kaupungilla, tulee joku hyvin todennäköisesti tarjoamaan apua reitin löytämisessä. Toisista välitetään ja apua varmasti tarjotaan jos sitä tarvitsee.

Opin tuon vaihdon aikan niin paljon kaikenlaista, että kaikkea ei saa edes sanotuksi. Mutta tässä vielä pieni kuvapläjäys lopuksi!

Otin kuvia kalenteria varten, jota voidaan orpokodilla vierailijoille sitten myydä.

Siinä pojat sairastamassa tikkarit suussa. Millään ei olisi maltettua pysyä aloillaan! :D

Opetin muutamille lapsille ukulelen soittoa :)

Orpokodilla sattuu ja tapahtuu koko ajan! Lintu oli jäänyt jalasta puussa olevaan naruun kiinni. Pojat sitten rohkeasti päästi linnun vapauteen.

Kaiken kaikkiaan voin sanoa niille, jotka miettivät harjoittelun tekemistä ulkomailla, että todellakin lähtekää!

💗:llä Eveliina