Harkka loppui

Moikka taas!

Harjoittelun tunnit tulivat yllättävän nopeasti täyteen ja harjoittelu kerkisikin jo loppua. Tuntuu, että aika on mennyt tosi nopeasti ja aivan kuin vasta olisimme saapuneet Balille. Paljon on kuitenkin kerennyt tapahtua ja meidän postaustahti on siihen verrattuna ollut liian hidasta.

Yksi päivä Jodie O'Sheassa kävi pari hammaslääkäriä opettamassa lapsille hampaiden pesua. Lapsille annettiin pinkit tabletit joita piti pureskella niin kauan, että hampaat muuttuvat pinkeiksi. Tämän jälkeen lapset harjasivat hampaansa, ja jos hampaissa näkyi silti pinkkiä väriä, ei hampaita oltu pesty tarpeeksi tarkasti. Hammashuolto on täällä todella retuperällä eikä lapsilla ole tarpeeksi motivaatiota pitää huolta hampaistaan. Monilla on hampaissa reikiä, hampaat näyttävät mustilta ja osalla hampaat ovat jopa niin syöpyneet, että ne ovat vain puolet alkuperäisestä hampaan koosta. Hammaslääkärit kokeilivat motivoida lapsia hampaidenpesuun niin, että aina kun on pessyt hampaat saa tarran listaan ja jos on tarpeeksi monta tarraa, niin saa palkinnon. Työntekijöillä ei ole kuitenkaan tarpeeksi aikaa vahtia lasten hampaiden pesua ja sairaanhoitajakin tulee töihin vasta klo 8 jälkeen, jolloin suurin osa lapsista on jo lähtenyt kouluun, joten on parannusta hampaiden pesuun on vaikea saada. Vapaaehtoisiakaan ei ole aina paikalla ja ennen meidän tuloa oli kuulemma monen kuukauden tauko, ettei paikalla ollut ollenkaan vapaaehtoisia.

Lapset ovat viimeaikoina pelanneet ahkerasti marmorikuulapeliä, jossa useampi marmorikuula asetetaan joko ympyrän tai kolmion muotoon ja omalla kuulalla kokeillaan osua mahdollisimman moneen kuulaan. Kokeilin itsekin tätä peliä, mutta en ollut tarpeeksi tarkka, että olisin osunut yhteenkään kuulaan 😂

Pikku taiteilijat työssään

Pojat lempipuuhassaan: jalkapalloa!

Harjoittelun lopussa meidän olisi pitänyt pitää arviointikeskustelu, mutta koska harjoittelupaikkana tämä oli hyvin erilainen aikaisempiin verrattuna, emme oikein tienneet miten arviointi tulisi tehdä. Aluksi saimme kuvan, että vapaaehtoisvastaava pitäisi keskustelun kanssamme ja kysyimmekin tätä häneltä, mutta viimeisellä viikolla hän sanoikin, että arviointi pitää tehdä joko toisen perustajan Alisonin tai manageri Sarin kanssa. Mietimme, ettei heistä kumpikaan tai edes vapaaehtoisvastaava ole oikeastaan nähnyt mitä me harjoittelun aikana teimme, sillä he lähinnä työskentelevät toimistolla ja Alisoniakin näimme vain pari kertaa. Sinänsä meillä ei ollut harjoittelun aikana ohjaajaa lainkaan, vaan meidän piti itse pitää huolta siitä, mitä teimme ja mitä halusimme oppia. Vaikka paikalla on myös sairaanhoitaja, ei sairaanhoidollista tehtävää kuitenkaan riittänyt koko ajalle ja varsinkaan kahdelle opiskelijalle. Loppujen lopuksi pidempiaikainen vapaaehtoinen Richard suostui tekemään arvioinnin, sillä hän on nähnyt eniten meitä työn teossa. Itse asiassa arviointia ei pidetty keskusteluna, vaan itsearvioinnin pohjalta kirjoitettiin lopullinen arviointi ja Richard sanoi, että näin on tehty myös muiden opiskelijoiden kanssa. Pääasia kuitenkin, että arviointi on paperilla ja muutkin koulua varten tarvittavat paperit on allekirjoitettu 😁

Pikkuisten ruokatauko

Lapset keksivät yleensä hyvin ajanvietettä itselleen. Tässä innostuttiin pelaamaan twist-narulla. Yhtenä iltana oli myös sallittua katsoa elokuvaa tv:stä.

Itsetekemä naamari 😁

Kyllähän täällä Balilla viihtyisi pidempäänkin ja tuli tuossa jossain vaiheessa mieleen, että miks ei tehty ikäosaamisen harkkaa ekana Suomessa ja oltas tultu tänne vähän myöhemmin, niin oltais voitu viettää joulu täällä.. Noh mutta parempi tämä 9 viikkoa on kuin ei mitään 😊 Nyt loppuaikana oon ottanu vaan rennosti lomaillen, sillä mun viimeisestä lomasta on vuosi aikaa! Töitä on siis tehty, että tänne asti on päästy. Toisaalta ootan myös innolla Suomeen paluuta ja sitä, että jaksaa taas liikkua ja pääsee syömään terveemmin. Mun haavatkin parani vihdoin, kun sain Singaporesta ostettua rakkolaastareita 😀 Lähinnä ikävä jää tätä lämmintä ilmastoa, kun Suomessa on kerta ensilumikin jo satanut ja odotettavissa on siis loskaa ja kylmää tuulta 😑 Suomessa myös varmaankin iskee pihiys, sillä kaikki täällä on niin halpaa. Ja mopoa tulee ikävä myös! Sillä on ollut niin siistiä ajella ympäri Balia ja nähdä erilaisia paikkoja, mutta toisaalta taas pääseepähän kohottamaan kuntoa polkupyörällä 😃 Tää on varmaankin mun viimeinen postaus täältä Balilta, mutta kirjotan viel yhen postauksen mihin koostan vinkkejä Balille matkaavile 😊

💓: Camilla