Viimeisiä viedään
Heipparallaa!
Parin viimeisen viikon aikana kerettiin tosiaan käydä mt Agungilta
evakuoitujen leirissä, keilaamassa vanhempien lasten kanssa, pidettiin
kokkaustunti ja parina päivänä pidettiin täitalkoot.
Meille on kerrottu, että lauantaisin lasten päät pestään täishampoolla, mutta koska viikonloput ovat pääsääntöisesti olleet meillä vapaita, niin emme ole päässeet todistamaan tätä tapahtumaa. 😃 Kuitenkaan kaikkien lapsien päitä ei vissiinkään käsitellä täishampoolla, en tiedä onko kyse sitten lasten omasta halusta vai onko vain vaikeaa saada kaikkia yli yhdeksääkymmentä lasta koolle samaan aikaan. Lisäksi täiongelmaa on ollut orpokodilla pitkään ja kun käytetään samaa hyönteismyrkkyä sisältävää shampoota, tulevat täit vastustuskykyiseksi, eikä täishampoo enää tepsi niihin. Yksi pitkäaikaisista vapaaehtoisista sanoi, että yksi hyvä keino irrottaa täitä on laittaa hiuksiin reilusti hoitoainetta ja kammata niitä täikammalla, jolloin täit putoavat hoitoaineen mukana pois. Tätä siis tehtiin parina päivänä ja varsinkin tyttöjen hiuksien selvittäminen oli raskasta hommaa. On hieman paksumpi ja karkeampi hiuslaatu mitä suomessa, joten tiheäpiikkisellä kammalla kampaaminen kävi oikeasti käsitreenistä 😂 Pojat pääsivät tietysti helpommalla lyhyiden hiustensa kanssa. Suurin osa lapsista kuitenkin nautti täiden poistosta, tuntuuhan se kai vähän samalta kun kampaamossa olisi ja kuka siitä ei tykkäisi, kun joku hipelöi päänahkaa ja hiuksia 😀 Monet lapset joilla ei ollut edes täitä halusivat silti saman kohtelun 😂 Kaikilla ei siis ole täitä, osalta löytyi vain pari ja joillakin tuntui olevan satoja, joten hommaa siis oli. Tietenkin lakanat ja vaatteet tulisi pestä 60-asteisessa vedessä, mutta ainakaan tällä hetkellä ei ole mahdollista pestä niin monen lapsen pyykkiä, joten täiongelmaan ei ainakaan heti ole tulossa loppua. Pari turistivierailijaa näytti kauhistuneilta, kun poistimme täitä ja meni muuten aika nopeasti heidän lasten hiukset tiukalle nutturalle, kun kerroimme mitä olimme tekemässä. Tietysti sanottiin ettei ne täit hypi päästä toiseen, mutta on toisaalta hyvä olla liian varovainen, koska on se aika rasittava homma alkaa koko perheen päitä puhdistelemaan. Ollaan ihan ihmetelty ettei täit ole tarttuneet meihin, kun lapset kuitenkin tulevat syliin, reppuselkään ja nojailevat olkapäähän, joten mahdollisuuksiakin on ollut paljon.
Pidettiin siis myös toinen kokkaustunti halukkaille lapsille ja tällä kertaa vuorossa oli juustosarvet. Meidän tulee itse ostaa tarvikkeet näitä kokkaustunteja varten ja varsinkin maitotuotteet ovat täällä melko kalliita, niin ei ole sen takia useampaa tuntia tullut pidettyä. Yllättävän moni pojista innostui kokkaustunnille mukaan ja myös nuorimpia olisi hirveästi kiinnostanut tulla mukaan, mutta sen tietää, että siitä olisi tullut vain lähinnä sotkua 😂 Tarkkailijan roolissa saivat kumminkin olla.
Lapset tykkäsivät leipomisesta todella paljon ja kokkaustunnin yhteydessä heitä ei tarvitse käskeä siivoamaan, vaan jokainen kyllä osallistui jälkien raivaamiseen. Meillä oli taas käytössä pikkuinen uuni jossa paistui alle kymmenen juustosarvea kerrallaan, joten pari tuntia meni koko leipomisurakassa. Ja yllättäen taas kaikki leipomukset katosivat parempiin suihin sekunneissa 😅 Nää oli selkeesti lapsille maistuvampia kuin karjalanpiirakat!
Tässä vielä vähän materiaalia evakuointileiriltä 😊
Leirillä olijat tulivat heti autolle auttamaan lahjoittamiemme tavaroiden kanssa. Leirin sairashuoneessa oli monenlaista lääkettä ja meille sanottiin, että tällä hetkellä ei ole pulaa lääkkeistä.
Yksi meitä vastaanottamassa ollut nainen kysyi, että haluaisimmeko meistä kuvan lahjoituksemme kanssa. Tuli heti mieleen, että onko tännekin turistit tulleet "leikkimään" hyväntekijöitä, jos kerta on haluttu kuvia sen tavaramäärän kanssa mitä paikalle on tuotu 😃 Ei kuulosta minusta enää aidolta auttamiselta vaan näyttämisen halulta. Ja meillä kuitenkin päätarkoituksena oli opettaa lapsia auttamaan ja kaikki lahjoitetut tavarat olivat orpokodilta, emmekä me vapaaehtoiset itse virallisesti lahjoittaneet mitään. Ihmisiä kovasti kiinnosti millaisia lahjoituksia he saivat ja aikamoinen ruuhka lahjoituspisteelle tulikin meidän saavuttua. Paikalla olleet ihmiset näyttivät päällisin puolin todella hyvävointisilta ja ihmettelimme, ettei kukaan ollut sairaana, eikä ollut edes puhdistettavia haavoja. Monet tulivat kiittelemään ja kättelemään, meinasi ihan kyynel tulla silmään kun kaikki olivat niin kiitollisia. Emme kuitenkaan tiedä millaista leirillä on oikeasti olla, sillä kulttuuriin täällä kuuluu ettei tunteita näytetä. Lisäksi voi olla mahdollista, että turistien edessä paikalliset käyttäytyvät eri tavalla kuin normaalisti. Pääasia oli kuitenkin ilahduttaa leirillä olevia lapsia ja siinä onnistuimme mielestäni hyvin. 😊
Pistän tähän vielä muutamia kuvia, joita ei ole syystä tai toisesta aikaisemmin blogissa julkaistu!
💓: Camilla
Meille on kerrottu, että lauantaisin lasten päät pestään täishampoolla, mutta koska viikonloput ovat pääsääntöisesti olleet meillä vapaita, niin emme ole päässeet todistamaan tätä tapahtumaa. 😃 Kuitenkaan kaikkien lapsien päitä ei vissiinkään käsitellä täishampoolla, en tiedä onko kyse sitten lasten omasta halusta vai onko vain vaikeaa saada kaikkia yli yhdeksääkymmentä lasta koolle samaan aikaan. Lisäksi täiongelmaa on ollut orpokodilla pitkään ja kun käytetään samaa hyönteismyrkkyä sisältävää shampoota, tulevat täit vastustuskykyiseksi, eikä täishampoo enää tepsi niihin. Yksi pitkäaikaisista vapaaehtoisista sanoi, että yksi hyvä keino irrottaa täitä on laittaa hiuksiin reilusti hoitoainetta ja kammata niitä täikammalla, jolloin täit putoavat hoitoaineen mukana pois. Tätä siis tehtiin parina päivänä ja varsinkin tyttöjen hiuksien selvittäminen oli raskasta hommaa. On hieman paksumpi ja karkeampi hiuslaatu mitä suomessa, joten tiheäpiikkisellä kammalla kampaaminen kävi oikeasti käsitreenistä 😂 Pojat pääsivät tietysti helpommalla lyhyiden hiustensa kanssa. Suurin osa lapsista kuitenkin nautti täiden poistosta, tuntuuhan se kai vähän samalta kun kampaamossa olisi ja kuka siitä ei tykkäisi, kun joku hipelöi päänahkaa ja hiuksia 😀 Monet lapset joilla ei ollut edes täitä halusivat silti saman kohtelun 😂 Kaikilla ei siis ole täitä, osalta löytyi vain pari ja joillakin tuntui olevan satoja, joten hommaa siis oli. Tietenkin lakanat ja vaatteet tulisi pestä 60-asteisessa vedessä, mutta ainakaan tällä hetkellä ei ole mahdollista pestä niin monen lapsen pyykkiä, joten täiongelmaan ei ainakaan heti ole tulossa loppua. Pari turistivierailijaa näytti kauhistuneilta, kun poistimme täitä ja meni muuten aika nopeasti heidän lasten hiukset tiukalle nutturalle, kun kerroimme mitä olimme tekemässä. Tietysti sanottiin ettei ne täit hypi päästä toiseen, mutta on toisaalta hyvä olla liian varovainen, koska on se aika rasittava homma alkaa koko perheen päitä puhdistelemaan. Ollaan ihan ihmetelty ettei täit ole tarttuneet meihin, kun lapset kuitenkin tulevat syliin, reppuselkään ja nojailevat olkapäähän, joten mahdollisuuksiakin on ollut paljon.
Pidettiin siis myös toinen kokkaustunti halukkaille lapsille ja tällä kertaa vuorossa oli juustosarvet. Meidän tulee itse ostaa tarvikkeet näitä kokkaustunteja varten ja varsinkin maitotuotteet ovat täällä melko kalliita, niin ei ole sen takia useampaa tuntia tullut pidettyä. Yllättävän moni pojista innostui kokkaustunnille mukaan ja myös nuorimpia olisi hirveästi kiinnostanut tulla mukaan, mutta sen tietää, että siitä olisi tullut vain lähinnä sotkua 😂 Tarkkailijan roolissa saivat kumminkin olla.
Lapset tykkäsivät leipomisesta todella paljon ja kokkaustunnin yhteydessä heitä ei tarvitse käskeä siivoamaan, vaan jokainen kyllä osallistui jälkien raivaamiseen. Meillä oli taas käytössä pikkuinen uuni jossa paistui alle kymmenen juustosarvea kerrallaan, joten pari tuntia meni koko leipomisurakassa. Ja yllättäen taas kaikki leipomukset katosivat parempiin suihin sekunneissa 😅 Nää oli selkeesti lapsille maistuvampia kuin karjalanpiirakat!
Tässä vielä vähän materiaalia evakuointileiriltä 😊
Leirillä olijat tulivat heti autolle auttamaan lahjoittamiemme tavaroiden kanssa. Leirin sairashuoneessa oli monenlaista lääkettä ja meille sanottiin, että tällä hetkellä ei ole pulaa lääkkeistä.
Yksi meitä vastaanottamassa ollut nainen kysyi, että haluaisimmeko meistä kuvan lahjoituksemme kanssa. Tuli heti mieleen, että onko tännekin turistit tulleet "leikkimään" hyväntekijöitä, jos kerta on haluttu kuvia sen tavaramäärän kanssa mitä paikalle on tuotu 😃 Ei kuulosta minusta enää aidolta auttamiselta vaan näyttämisen halulta. Ja meillä kuitenkin päätarkoituksena oli opettaa lapsia auttamaan ja kaikki lahjoitetut tavarat olivat orpokodilta, emmekä me vapaaehtoiset itse virallisesti lahjoittaneet mitään. Ihmisiä kovasti kiinnosti millaisia lahjoituksia he saivat ja aikamoinen ruuhka lahjoituspisteelle tulikin meidän saavuttua. Paikalla olleet ihmiset näyttivät päällisin puolin todella hyvävointisilta ja ihmettelimme, ettei kukaan ollut sairaana, eikä ollut edes puhdistettavia haavoja. Monet tulivat kiittelemään ja kättelemään, meinasi ihan kyynel tulla silmään kun kaikki olivat niin kiitollisia. Emme kuitenkaan tiedä millaista leirillä on oikeasti olla, sillä kulttuuriin täällä kuuluu ettei tunteita näytetä. Lisäksi voi olla mahdollista, että turistien edessä paikalliset käyttäytyvät eri tavalla kuin normaalisti. Pääasia oli kuitenkin ilahduttaa leirillä olevia lapsia ja siinä onnistuimme mielestäni hyvin. 😊
Pistän tähän vielä muutamia kuvia, joita ei ole syystä tai toisesta aikaisemmin blogissa julkaistu!
 |
| Aku punya mimpi - I have a dream |
Vesileikit on lasten lemppareita. Uima-altaassa saavat polskia alle 5-vuotiaat ja waterslide oli tällä kertaa vain pienimmille.
 |
| Play -Doh on myös kova juttu 😁 |
 |
| Täällä siivoojakin voi leikata lasten hiuksia 😂 |
 |
| Pikkuinen kuumeessa, kännykästä soiva tuutulaulu sai lapsen vihdoin uneen |
💓: Camilla
Kommentit
Lähetä kommentti