Sunday Funday & Gili Air

Sunnuntaina 24.9. oli poikkeuksellisesti työpäivä, vaikka normaalisti ei olla töissä viikonloppuisin. Eli siis sunnuntaina oli vuorossa virikettä lapsille, sillä kaikki lapset pääsivät Seminyak Villageen, missä oli iso uima-allas, leikkikenttä, kuntosali, ravintola ja ilmeisesti kyseinen paikka tarjoaa myös majoituspalveluja. Paikalla oli GoStudyn kautta opiskelijoita Norjasta, jotka järjestivät lapsille ohjelmaa ja olivat pukeutuneet prinsessoiksi ja pelihahmoiksi. Lapsia oli muualtakin kuin Jodie O'Sheasta, joten vilinää ja vilskettä riitti 😁

Jonossa odottelemassa bussiin pääsyä 😊

Klo 11 lapset jaettiin minibusseihin ja itse ajelin mopolla perässä Seminyakiin, jossa pääsimme heti aluksi syömään. Vanhemmat lapset suuntasivat heti kuntosalin puolelle puntille ja pienemmät leikkivät pomppulinnassa ja leikkikentällä. Myös muun muassa Frozenin Elsa ja Super Mario viihdyttivät pienempiä. 

Uima-allas oli kuitenkin päivän suurin hitti ja lähes kaikki lapset uivat enemmän tai vähemmän. Itsekin "jouduin" uimaan useamman tunnin, sillä pienempiä lapsia piti vahtia, etteivät he mene syvemmälle puolelle. Tuli muuten huomattua, että isommistakin lapsista aika moni ei osannut uida ja heitä sai kannatella vedessä, että uskalsivat tulla syvemmälle altaaseen. Lapset halusivat siis lähinnä pitää isompia hartioista kiinni ja kellua siinä mukana.

GILI AIR

Ja tähän väliin vähän lomailua 😁

Otettiin torstai ja perjantai vapaaksi ja suunnattiin kahdestaan kohti Gili Airia. Vuokranantajamme Debbie oli hommannut meille fastboat liput ja matkaan lähdettiin jo ennen kahdeksaa aamulla. Meidät haettiin päätien varresta pikkubussilla, jolla ajettiin hieman pohjoisempaan Padang Bain satamaan. Ensimmäinen pysähdys oli Gili Trawanganilla, jonne meni aikaa noin 1,5 h. Trawanganilta jatkettiin Gili Menolle, jonne matka kesti vain 10 min ja sieltä jatkettiin Lombokin saarelle. Lombokissa vaihdettiin pienempään veneeseen, jolla päästiin vihdoin määränpäähän. Gili Air on oikea paratiisisaari! Saaren ympäri pääsee pyörällä noin tunnissa eli kovin suuresta saaresta ei ole kyse. Täällä ei ole myöskään moottoriajoneuvoja, vaan täällä kuljetaan jalan, pyörällä tai hevoskärreillä. Sattumalta törmäsimme heti saarelle päästyä pariin suomalaiseen 😂 Majoituttiin Bel Air Resort-nimisessä paikassa ja oli kyllä aika hieno paikka 😊 Lisäksi hotelli oli aivan rannassa, joten uimaan ja snorklaamaan pääsi vaivattomasti.

Heti ensimmäisenä päivänä vuokrasimme snorklausvälineet ja lähdimme snorklaamaan hotellin edustalta. Yllätyimme että niinkin lähellä hotellia oli hienoja koralliriuttoja ja paljon värikkäitä kaloja. Nähtiin myös kilpikonna! Oltiin kuultu, että tällä saarella aika voi käydä nopeasti pitkäksi, mutta meistä lähinnä tuntuu että saarella olisi voinut olla pidempäänkin 😅 Varattiin siis hotelli torstaista sunnuntaille ja olisimme halunneet lähteä vasta sunnuntai-iltana pois, mutta laivan aikatauluja selvittäessä saimme kuulla, että sunnuntaina lähtisi paluulaiva ainoastaan klo 10.30 aamulla, joten viimeisenä päivänä ei keretä tekemään enää mitään. Tää rauhallisuus ja hiljaisuus on kyllä tarpeen, sillä Balilla kuulee koko ajan liikenteen melua ja harjoittelussa lasten huutoa ja itkua 😅 Ja vaikka ei olla sinänsä tehty harjoittelun aikana mitään fyysisesti raskasta, on uudenlaiseen kulttuuriin totuttelu ja jatkuva helle vienyt voimia. Kulttuurista vielä sen verran, että ihmiset ovat täällä todella ystävällisiä! Kaikki kysyvät kuulumisia ja joka päivä kuulee kehumisia joko hiuksista, tatuoinneista tai freesistä ilmeestä mihin en itse edes usko 😂 Pitäs meidän suomalaisten ottaa mallia ja antaa edes yksi kehu päivässä, varmasti piristäisi monien päivää 😊

Hotellin aluetta

Auringonlasku ja paikallinen taksi

Illallisseura ja kylän raitti

Eräs paikallinen halusi välttämättä yhteiskuvan 😂

Perjantaina lähdettiin ensimmäistä kertaa kokeilemaan laitesukellusta! Saarella oli monta sukellusmestaa, mutta valittiin hotellin vieressä oleva Aus Diving Academy. Ja valinta osui kyllä nappiin, sillä henkilökunta oli todella ystävällistä ja osaavaa ja vaikka kyseinen paikka on perustettu alle kaksi vuotta sitten, oli toiminta silti todella sujuvaa. Meillä oli ranskalainen opettaja Adrien, joka ensiksi kertoi sukelluksen teoriaa ja sen jälkeen päästiinkin heti testaamaan välineitä altaaseen. Aluksi koko homma kuulosti todella vaikealta ja hengittäminen pelkästään suun kautta meinasi tuottaa ongelmaa. Myöskin samalla tasolla pysyminen oli todella vaikeaa altaassa ja meinasi jo vähän paniikki iskeä, että pystyykö sitä ollenkaan mereen lähtemään jos näin hankalalta tuntuu 😅 Onneksi Adrien oli huippu tyyppi ja rauhallisen olemuksen vuoksi uskallettiin kuitenkin lähteä merelle. Ensimmäinen sukellus tapahtui Coral Seafan nimisessä paikassa Gili Menon ja Trawanganin välissä. Nähtiin paljon erilaisia kaloja ja pari kilpikonnaa. Valitettavasti ei ole sukellusreissusta kuvia ollenkaan, sillä aloittelijoille ei suositeltu otettavaksi GoProta mukaan, sillä sukeltamisen aikana riittää kyllä muutakin ajateltavaa 😅 Mentiin sukeltamaan myös lauantaina, sillä kertaa Turtle Heaven nimiseen paikkaan, jossa nimensä mukaisesti oli paljon kilpikonnia. Sukeltaminen oli kyllä todella positiivinen kokemus ja haluan kyllä jatkossakin päästä sukeltamaan 😊

Tässä vielä linkkiä kyseiseen sukelluskouluun, jos joku on suuntaamassa Gilille niin ehdottomasti suosittelen! 😁 http://adadivinggiliair.com/

Lauantaina ennen sukeltamista pyöräiltiin saari ympäri. Oli todella kuuma ja paikoitellen tie oli rantahiekkaa jossa ei pystynyt polkemaan, mutta oli silti mukavaa liikkua ja katsella maisemia. Sukelluksen jälkeen kävin myös sup-lautailemassa ja snorklaamassa eli aika aktiivisesti kului päivä! Ja iltaa istuttiin taas auringonlaskua katsellen 😊 Sukelluspaikan henkilökunta oli itseasiassa niin mukavaa, että vietettiin koko ilta heidän kanssaan. Koettiin myös eka pidempi sähkökatkos, mikä oli itseasiassa vain tunnelmallista auringon laskiessa. Päädyttiin myös tikanheittokisaan brittiläisen perheen kanssa 😂

Sunnuntaina herättiin aikaisin aamulla pakkaamaan vähän haikein mielin, sillä lomailua olisi voinut jatkaa pidempäänkin. Kuitenkin meille tuli hieman mutkia matkaan, sillä laivayhtiön pisteelle päästyämme meille sanottiin, ettemme voisikaan lähteä klo 10.30, koska emme olleet ilmoittaneet lähdöstämme 48 tuntia aiemmin. Meidän hotellilta oltiin kuitenkin soitettu meidän puolestamme ja työntekijät alkoivatkin selvittää asiaa. Hetkeä myöhemmin nainen pienen vauvan kanssa tuli luoksemme ja pyysi päästä laivaan ennen meitä, sillä vauva oli sairas. Annoimme naisen ottaa paikkamme ja jouduimme siis odottelemaan useamman tunnin seuraavaa laivaa, vaikka paria päivää aikaisemmin meille oltiin sanottu, että sunnuntaina lähtee vain yksi laiva 😃 Paluumatka ei ollut myöskään niin joutuisa kuin saarelle tulo, sillä merenkäynti oli todella voimakasta ja laiva keinui puolelta toiselle. Matkustajille jaettiin oksennuspusseja ja useampi henkilö voi pahoin. Onneksi emme itse tulleet merisairaiksi, sillä paluumatka Padang Baista kesti useamman tunnin ja bussiakin piti välissä vaihtaa, koska suurella bussilla ei kuulemma voi ajaa ruuhka-aikaan 😅 Noh perille päästiin kuitenkin!

💓: Camilla